Christian Science Viestin on julkaisu, joka ilmestyy neljännesvuosittain ruotsinkielisenä ja sisältää myös suomenkielisen osan. Se on tarkoitettu ruotsin- ja suomenkielisille lukijoille, joita kiinnostavat henkiset ajatukset ja parantaminen. Julkaisu sisältää kristillisten tieteilijöiden kirjoittamia artikkeleita ja todistuksia, jotka kertovat käytännön esimerkein, kuinka Jumalan ymmärtäminen on auttanut heitä elämässään. Härold in tilausohjeen löydät seuraavan artikkelin jälkeen.

Mary Baker Eddy oli lapsuudestaan alkaen kiinnostunut henkisestŠ parantamisesta. Lapsena hŠn teki lukuisia parantamisia uskomalla Jumalaan. HŠnen elŠmŠkertansa kirjoittajat kuvaavat selkeŠsti nŠitŠ parantamisia.

Tuohon aikaan hŠnen lŠhellŠŠn olevat ihmiset tuskin kuvittelivat, ettŠ hŠn joskus kirjoittaisi kirjan, joka parantaisi miljoonia ihmisiŠ sen parantamismenetelmŠn uudelleen kŠyttššn ottamisella, jota mestarikristitty Kristus Jeesus kŠytti. He eivŠt myšskŠŠn voineet kuvitella, ettŠ hŠn perustaisi maailmanlaajuisen kirkon haarakirkkoineen, useita aikakauslehtiŠ sekŠ kansainvŠlisen sanomalehden. Mutta juuri nŠin hŠn teki ja vielŠ aikana, jolloin naisten yleisesti ottaen edellytettiin olevan seuraajia, ei johtajia.

Historiallisesti puhuen hŠnen elŠmŠnsŠ alkupuoli 1821Ð1866 oli valmistautumista toisen puolen valtavaan tyšhšn. HŠnen miehensŠ kuoli vuoden kuluessa heidŠn avioitumisestaan 1843 muutamaa kuukautta ennen kuin heidŠn ainoa lapsensa syntyi. HŠn pysyi leskenŠ ja hŠnen tŠytyi turvautua muiden hyvŠsydŠmisyyteen saadakseen kodin. Kymmenen vuotta myšhemmin hŠn meni naimisiin toisen kerran Ñ paikasta toiseen kiertŠvŠn hammaslŠŠkŠrin kanssa, joka osoittautui uskottomaksi. Avioliitto ei suonut hŠnelle sitŠ vakaata kotielŠmŠŠ, jota hŠn toivoi, ja hŠn menetti poikansa huoltajuuden. Se pŠŠttyi avioeroon kaksikymmentŠ vuotta myšhemmin. TŠmŠn vaikean kauden aikana huono terveys johti hŠnet mŠŠrŠtietoisesti etsimŠŠn fyysistŠ paranemista.

Jumalan parantava voima ei ollut kaukana hŠnen ajatuksistaan silloinkaan, kun hŠn tutki erilaisia lŠŠkŠreiden ja muiden harjoittamia parannustapoja. VŠhitellen, ajan kuluessa ja kokemuksen myštŠ hŠnelle alkoi selvitŠ ihmismielen vaikutus kehoon ja terveyteen. HŠn tutki homeopatiaa ja muita parannusmenetelmiŠ, jotka eivŠt olleet luonteeltaan tiukan lŠŠketieteellisiŠ. HŠn sai toiveita herŠttŠviŠ vŠlŠhdyksiŠ henkisestŠ totuudesta, joka nŠytti olevan saavuttamattomissa, ja ajoittain hŠnen fyysinen terveytensŠ parani vain kŠŠntyŠkseen takaisin sairaudeksi.

Sitten tuli ratkaiseva hetki. Oli talvi, helmikuu 1866, ja kotimatkalla hŠn kaatui jŠŠtikšllŠ. HŠn sai vakavia vammoja eikŠ hŠnen luokseen kutsuttu lŠŠkŠri antanut paljonkaan toivoa hŠnen paranemisestaan. Kahden pŠivŠn kŠrsimisen jŠlkeen, ystŠvien ja lŠheisten kokoontuessa hŠnen ympŠrilleen odottaen hŠnen kuolevan, hŠn koki oivalluksen, joka muutti hŠnen elŠmŠnsŠ.

NŠin Mary Baker Eddy kuvaa tŠtŠ tapahtumaa: ÓKolmantena pŠivŠnŠ tŠmŠn jŠlkeen pyysin Raamattuni ja avasin sen kohdasta Matteus 9:2. Lukiessani parantava Totuus alkoi sarastaa mielessŠni; sen seurauksena nousin, pukeuduin, ja terveyteni oli siitŠ lŠhtien parempi kuin ennen tŠtŠ tapahtumaa. Tuohon lyhyeen kokemukseen sisŠltyi vŠlŠhdys siitŠ suuresta tosiasiasta, jota olen siitŠ lŠhtien pyrkinyt viestimŠŠn muille, nimittŠin ElŠmŠstŠ, joka on HengessŠ ja HengestŠ; ja tŠmŠ ElŠmŠ on olemassaolon ainoa todellisuusÓ (Miscellaneous Writings, s. 24).

LoppuelŠmŠnsŠ hŠn omistautui siirtŠmŠŠn tietoa tŠstŠ parantamismenetelmŠstŠ muille. Hartaan rukoilemisen ja Raamatun tiiviin tutkimisen kautta, mitkŠ alkoivat hŠnen terveytensŠ palautumisen jŠlkeen, hŠn oivalsi, etteivŠt Kristuksen Jeesuksen parantamistyšt olleet ihmeellisiŠ sattumia. Jeesuksen opetukset oli pikemminkin tarkoitettu osoittamaan jokaiselle, kuinka parantaa tieteelliseltŠ, toisin sanoen luotettavalta ja toteennŠytettŠvissŠ olevalta perustalta. Jeesus tarkoitti siis, ettŠ kaikki hŠnen seuraajansa tottelisivat kaikkina aikoina hŠnen kŠskyŠŠn: ÓParantakaa sairaita, herŠttŠkŠŠ kuolleita, puhdistakaa ja ajakaa pois pahoja henkiŠ. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaaÓ (Matt. 10:8).

MŠŠritellessŠŠn Raamatun tutkimisensa ja oman tyšnsŠ avulla tŠmŠn parantavan jŠrjestelmŠn, jolle hŠn antoi nimeksi Christian Science, Mary Baker Eddy oivalsi, ettŠ tarvittiin kirja, joka selittŠisi hŠnen lšytšnsŠ raamatullisia juuria ja nŠiden jumalallisten lakien soveltamista. Christian Science ei ollut pelkkŠŠ mentaalista tiedettŠ. HŠnelle se oli kirjaimellisesti jumalallinen Tiede, Jumalan henkiset sŠŠnnšt terveyteen ja pyhyyteen pŠŠsemiseksi, jotka voitiin nŠyttŠŠ toteen jokapŠivŠisessŠ elŠmŠssŠ. MitŠŠn sattumanvaraisuutta ei kuulunut Jumalan lakiin.

HŠnen tyšstŠŠn kirjan tekemisessŠ, jonka lopulliseksi nimeksi tuli Tiede ja terveys sekŠ avain Raamattuun, tuli seikkailu, matka, joka oli sekŠ henkinen ettŠ fyysinen. HŠn tunsi Hengen pakottavan hŠnet kirjoittamaan ja hŠn piti itseŠŠn Jumalaa palvelevana kirjurina. Noihin aikoihin hŠnen tulonsa olivat vŠhŠiset eivŠtkŠ ihmiset aina suhtautuneet ystŠvŠllisesti hŠnen jyrkkiin ideoihinsa tŠysin hyvŠstŠ Jumalasta, joka ei tuntenut pahaa eikŠ lŠhettŠnyt sitŠ, Jumalasta, joka loi ihmisen henkiseksi ja tŠydelliseksi. HŠn muutti vuokratalosta toiseen kehittŠen koko ajan ideoitaan rukouksen ja Raamatun tutkimisen avulla ja tuoden ne kŠytŠnnšn tasolle harjoittamalla parantamista.

ErŠs esimerkki on puolitoistavuotiaan lapsen parantaminen. HŠn Óoli kuihtunut melkein luurangoksi kroonisen suolistosairauden vuoksi. HŠn pystyi syšmŠŠn vain kauravelliŠ eikŠ ollut ulostanut muuta kuin verta ja limaa kuukausiinÓ. Mary Baker Eddy Ótuli lapsen sŠngyn viereen, otti hŠnet syliinsŠ ja piti hŠntŠ siinŠ ŠŠneti, sitten suuteli hŠntŠ ja pani takaisin sŠnkyyn. Alle tunnissa lapsi tuli pois sieltŠ, leikki ja sši normaalisti ja parani tŠysinÓ (Robert Peel: Mary Baker Eddy: The Years of Discovery, s. 256).

TŠstŠ lšytšnsŠ varhaisvaiheesta alkaen hŠnen oppilaansa havaitsivat hŠnen pelottomuutensa sairauden kohtaamisessa (ks. edeIl, s, 255). HŠnen ymmŠrryksensŠ, ettei Jumala ole koskaan lŠhettŠnyt sairautta, ettei sellaisilla ongelmilla ollut minkŠŠn-laista sijaa kaikkivaltiaan Rakkauden edessŠ, riistivŠt sairaudelta tŠysin vallan. MerkitystŠ ei ollut sillŠ, nŠyttikš tŠmŠ oletettu valta olevan kŠrsimisen tai tartunnan pelon muodossa tai uskomuksena, ettŠ lisŠponnistelut paranemisen puolesta olisivat toivottomia.

Tiede ja terveys -kirjan ensimmŠinen painos julkaistiin vuonna 1875. Vaikka jotkut ihmiset kirjoittivat siitŠ vŠheksyvŠsti, oli joitakin, jotka nŠkivŠt kirjan sanomassa jotain syvŠllisempŠŠ. Mary Baker Eddyn tarkoitus oli, ettŠ teos palvelisi oppikirjana tavalliselle kansalle, joka suuresti kaipasi paranemista. HŠn kirjoittaa: ÓNŠin edessŠni sairaat, jotka vuosikausia riutuivat epŠtodellisen hallitsijan orjuudessa uskoen olevansa ruumiin eikŠ Mielen hallitsemia.Ó Seuraavassa kappaleessa hŠn jatkaa: ÓHalusin pelastaa rammat, kuurot, mykŠt, sokeat, sairaat, aistilliset ja synnintekijŠt heidŠn omien uskomustensa orjuudesta ja faaraoiden kasvatusjŠrjestelmistŠ, faaraoiden, jotka tŠnŠŠn kuten muinoinkin pitŠvŠt Israelin lapsia vankeina" (Tiede ja terveys, s. 226).

Vaikka hŠn tarkasti kirjaa ja selvensi edelleen sen sisŠltšŠ, hŠn oli itse sen vilpitšn opiskelija. HŠn tunsi, ettŠ Jumala oli avaamassa juma- lallisen todellisuuden, ja hŠnen pŠŠmŠŠrŠnsŠ oli antaa Jumalan, Hengen, puhua. Kirja ei ollut tarkoitettu hŠnen persoonallisuutensa testamentiksi eikŠ tuoda hŠnelle kuuluisuutta tai kiitosta.

Se oli tarkoitettu parantamaan ja pelastamaan ja tuomaan tŠmŠn teoksen vŠlityksellŠ Jumalan voiman ilmi jokaiselle, joka kŠŠntyisi sen puoleen hŠdŠssŠŠn. Se, ettŠ hŠnen jatkuva tyšskentelynsŠ Tiede ja terveys -kirjan parissa tapahtui ŠŠrimmŠisten koettelemusten keskellŠ Ñ toisinaan kirjaimellisesti oikeusjuttuina, toisinaan kokemuksina siitŠ, miten ihmiset, joihin hŠn oli luottanut, pettivŠt hŠnet Ñ antoi sille energiaa ja voimaa mittaamattomasti. Ei ole epŠilystŠkŠŠn siitŠ, ettŠ jokainen kirjan sana joutui kokeeseen niiden kohdatessa hŠneen itseensŠ ja hŠnen tyšhšnsŠ liittyvŠt kŠytŠnnšn haasteet hŠnen perustaessaan Kirkkonsa. Kirjan nykyinen kŠyttškelpoisuus ja parantava vaikutus osoittavat, ettŠ se on kestŠnyt aikojen haasteet.

(Muokattu ote the Christian Science SentinelistŠ [huhtikuu 15, 1996]).

Ennen kuin tutustuin Christian Science'iin, minulla oli aina ongelmia: talousongelmia, ihmissuhdeongelmia. Mutta vakavin ongelmani oli HIV. Vaimoni oli kuollut tähän sairauteen joitakin kuukausia aiemmin ja oman kuolemani sekä tyttäreni kuoleman ennustettiin tapahtuvan lähitulevaisuudessa.

Jatkoin Raamatun henkisen tulkinnan etsimistä ainoana mahdollisena keinona löytää ratkaisu ongelmiini. Vietin usein vapaa-aikaani etsimällä eri radioasemien aaltopituuksia. Eräänä päivänä tätä tehdessäni käänsin ensimmäistä kertaa The Herald of Christian Science-lyhytaalloille. Kuunneltuani tämän ohjelman tilasin heti Mary Baker Eddyn kirjoittaman kirjan Tiede ja terveys sekä avain Raamattuun. Ensimmäinen kuulemani radiolähetys lohdutti minua suuresti, koska opin, että sairaus ei ole todellista eikä se tule Jumalalta. Jotkut ihmiset minun maassani pitävät AIDSin syntyä rangaistuksena, jonka Jumala lähetti syntisille. Olin aina ennen kysynyt, kuinka Jumala, Rakkaus, voi rangaista viattomia lapsiaan.

Alkaessani lukea Tiede ja terveys -kirjaa ensimmäistä kertaa suorastaan ahmin sitä saadakseni luetuksi sen kokonaan. Edistyin askel askeleelta. Ymmärsin, että kuuluin Jumalalle ihan riippumatta siitä, kuinka paljon maailma uskoo pahan voimaan. Aloin rukoilla nähden tyttäreni ja itseni puhtaina ja eheinä ymmärtämällä, että meidät on tehty ominaisuuksista, jotka Jumala antaa, kuten rakkaus, äly, kauneus, sopusointu, rehellisyys, ilo, lujuus ja vapaus. Jatkoin nähdäkseni meidän elävän Jumalassa, Hengessä, ja ilmaisevan näitä ominaisuuksia -- ei aineessa eläen. Emme ole kuolevaisia vaan Jumalan lapsia.

Pyysin Christian Science -praktikkoa hoitamaan meitä. Hän muistutti, että Jumala loi ihmisen moraaliseksi ja hyväksi eikä sallisi lapsiltaan puuttuvan mitään eikä heidän olevan vajavaisia missään suhteessa, ei varsinkaan immuunijärjestelmämme suhteen. Hän vakuutti meille, ettei ole olemassa parantumattomuuden lakia. Hän vakuutti myös, ettei mikään paha voisi uhata minun tai tyttäreni terveyttä. Kääntyessäni täysin Jumalan puoleen rukouksissani ymmärsin Jumalan ajatusten neuvovan, kuinka elää rohkeasti ja olla kokonaan vapaa kaikenlaisesta pe-losta.

Käydessämme lääkärini luona tarkistamassa terveydentilamme hän totesi, ettei minussa eikä tyttäressäni ollut HIViä. Lääkäri itse oli hyvin hämmästynyt, ja koe tehtiin kolme kertaa. Eikä pelkästään AIDS vaan myös muut sairaudet kuten malaria, paise, syvä haava ynnä muut paranivat rukouksella. Jumala, Totuus, vapautti meidät sairaudesta.

Olen hyvin kiitollinen praktikolle ja Emäkirkolle, joka antoi minulle kallisarvoisen Tiede ja terveys -kirjan. Olen syvästi kiitollinen aina läsnäolevalle, kaikkia rakastavalle Jumalalle, joka johti minut Elämän veden ääreen, kun Hän salli minun kuunnella ensimmäistä kertaa The Herald of Christian Science'ia vuonna 1996. Kiitokset myös kaikille, jotka ovat olleet auttamassa henkistä kasvuamme.

Munyaneza Tite
Kigali, Ruanda

Toivoen, että kokernuksestani olisi hyötyä muillekin, haluan kertoa, miten voimme soveltaa Christian Science -oppia vaikeissa tilanteissa.

Puolentoista vuoden ikäisenä sairastuin tautiin, jonka pääteltiin olevan tuberkuloosin, mutta joka myöhemmin diagnosoitiin nivelreumaksi. Koko kehoni oli epämuodostunut ja vanhempani kutsuivat luoksemme monia lääkäreitä Saksasta, mutta he eivät voineet auttaa meitä. Siihen aikaan vanhempani saivat yhteyden erääseen Christian Science -praktikkoon, joka auttoi minua rukouksella, jonka ansiosta voin paljon paremmin. Äitini kirjoitti tästä todistuksen skandinaavisen Christian Science Häroldin tammikuun 1934 painokseen.*

Opin jo varhain, että Jumala on ainoa aiheuttaja ja että Hän on meitä lähempänä kuin oma hengityksemme. Paulus sanoo Apostolien teoissa 17:28: "hänessä me elämme, liikumme ja olemme." Olen kokenut näiden ajatusten totuuden yhä uudelleen omassa elämässäni. Kaikissa elämäntilanteissani olen pyrkinyt olemaan jumalallisen Rakkauden, kaikkien meidän Isä-Äiti-Jumalan taluttama ja ohjaama. Kaikilla on oikeus tähän Rakkauteen ikuisena, aina läsnäolevana apuna.

Rakastin lapsia ja harras toiveeni oli saada omia lapsia, mutta lääkärien mukaan aiempi sairauteni oli tehnyt lasten saamisen mahdottomaksi. Christian Science'in uuttera opiskelu oli opettanut kiinnittämään huomiota ajatuksiin ja olemaan hyväksymättä niihin mitään, mikä ei ollut Jumalan tahdon mukaista. Siten tiesin, että minun ei tarvinnut hyväksyä tätä lääketieteellistä rajoitusta, koska Jumala ei rajoita ihmisen elämää. Synnyttäessäni ensimmäistä lastani se oli lääkärien mukaan perätilassa. Myös muita komplikaatioita ilmeni. Christian Science -rukouksen jälkeen ei komplikaatioita ei enää ilmennyt ja minä synnytin reippaan pojan. Myöhemmin synnytin kaksi tyttöä ilman mitään komplikaatioita.

Olin käynyt Kalle Flygaren teatterikoulua kaksi vuotta ja olin saanut myönteistä palautetta kyvyistäni. Sain useita osia, mutta en luonut teatteriuraa, koska halusin perustaa perheen.

Teatterikokemukseni ja kiinnostukseni lapsiin johti vähitellen siihen, että minua pyydettiin auttamaan näytelmän valmistelussa eräässä koulussa kotimme läheisyydessä. Tämä johti vuorostaan siihen, että minulle tarjottiin paikkaa sijaisopettajana. Minulla ei ollut opettajankoulutusta, mutta sen jälkeen kun olin ollut jonkin aikaa muutamien koulun opettajien tunneilla ja kuunnellut heidän opetustaan, sain luvan opettaa ja sain perättäisiä vuosisijaisuuksia.

Se oli hyvin opettavaista ja iloista aikaa monien ihanien lasten kanssa. Törmäsin myös niin kutsuttuihin ongelmalapsiin. Olin kuitenkin vakuuttunut siitä, että Jumala oli kaikkien näiden lasten Isä ja Äiti yhtä hyvin kuin minunkin ja että jumalallinen Rakkaus ohjasi meitä kaikkia. Kuuntelin Jumalan, Rakkauden, ajatuksia ja löysin eri tapoja ratkaista luokassa ilmenevät ongelmat.

Vaikeimman tilanteen koin koulussa erään kahdeksanvuotiaan pojan kanssa, jonka käytös oli hyvin väkivaltaista. Hänet oli siirretty luokalleni toisesta luokasta siksi, että hän oli raapinut opettajaa, niin että tämä vuoti verta. Pojan äiti kertoi, että hän ja hänen miehensä pelkäsivät, ettei poika ollut normaali. Selitin hänelle välittömästi, että hän ei saanut ajatella siten, vielä vähemmän ilmaista sellaisia ajatuksia sanoin. Totuus on, että jokaisella Jumalan lapsella on kaikki ne hyvät ominaisuudet ja kaikki se äly, joka Jumalan kuvalla on luonnostaan. Kuva väkivaltaisesta ja aggressiivisesta pojasta ei ollut todellisempi kuin naamio, jonka joku asettaa kasvoilleen pelotellakseen. Kun naamio riisutaan, on sen takana todellinen ihminen.

Tilanne huipentui, koska poika ryömi ympäri lattiaa ja häiritsi oppituntia. Kun yritin saada hänet lopettamaan ryömimisen, hän uhkasi ottaa kouluun mukaansa veitsen ja pistää sillä minua. Hain paikalle rehtorin, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta poikaan, joka vain kiroili hänelle. Rehtori ei silloin keksinyt mitään muuta keinoa kuin rangaista poikaa kovakouraisesti. (Kuritus oli sallittua siihen aikaan.)

*Vuonna 1934 se ilmestyi yhtenä julkaisuna nimeltään Christian Science Härold, skandinaavinen painos. Nykyään se on kolmena erillisenä lehtenä: tanskalaisena,norjalaisena ja ruotsalaisena Häroldina. Tämä todistus on sivuilla 442­443.